"Odota, että mie pyyhin sumun silmistä." Ja minä odotin. Sitten minä odotin että vaatteet tuntuu mukavilta päällä ja että puuro on jäähtynyt tarpeeksi. Sen jälkeen odotin että Edi käy pissillä ja että Tinka palaa metsästä sisälle ennenkuin jäädyn yöpaidassa ulos. Odotin, että olisin muistanut pakata kerralla kaikki tavarat autoon ja että olisin laittanut auton ajoissa lämpiämään. En muistanut, puhelin jäi ja onneksi auto starttasi kylmänäkin.
Päivällä odotin oppilailta hyvää käytöstä, sain epämääräisiä selityksiä "mutta kun", "en minä" ja "tuo aloitti". Odotin, että olisin saanut viikon järjestymään helposti ja sujuvasti ja löysin itseni ajelemasta edestakaisin Joensuu-Jakokoski-Selkie akselilla, melkein päivittäin. Huoh.
Odotan ja odotan. Ja odotan. Mitä ihmettä, mistä ja miten kauan? Olisikohan aika tehdä jotain.
Onneksi uudet hemmot saivat talon lämmityksen toimimaan. Kuusi vuotta sitä on odotettukin.
Vaan kaikesta odottamisesta huolimatta. Jos minua huomenna pyydetään odottamaan sumun pyyhkimistä silmistä, niin minä odotan. Odotan ihan hymyillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti