No huh. Kaikenlaista. Tässä pieni yhteenveto ja päivityksiä tämän jälkeen useammin.
Taloremppa alkaa olla melkein valmis. Pientä säätöä vielä nyt ja vähän enmmän kun lumet sulaa. Lottovoitto olis kiva. Ja sen enempää en siitä kykene avautumaan. Paitsi että täällä näyttää ihan megahienolta. Ja koiraihmisille vinkiksi, se maalattava betonilattia on ihan tosi hyvä! Meillä siis muistaakseni sellainen betolux maali, joka öljyllä käsiteltiin maalaamisen jälkeen. Ei ole liukas koirien tassuille ja onpas helppo pitää puhtaana.
Astuttiin rivarissa viisi viikkoa ja koirat joutui aikamoiseen testiin siinä ollessa. Eipä päässyt ulos ihan niin helposti, ei. Edi oppi nukkumaan miun vieressä. Tai no, vieressä on suhteellinen käsite. 20 kiloa koiraa löytyi aamulla yleensä naaman päältä tai mahdollisesti retkottamasta poikkiteloin vatsan yli. Tinka ei edes yrittänyt tulla viereen, se ei siitä oikein pidä. Varmaan liian kuuma.
Edillä on nyt uudenkarheat vetovaljaat ja minulla kahden koiran vetovyö. Kerran jopa käyty juoksemassa, KAUPUNGISSA, ja sepäs oli hyvä idea. Sinne asti meni hyvin, kunnes vastaan tuli selainen pieni koira, tiedättehän? Sellainen, jonka omistaja pysähtyy ja laske fleksiä pidemmälle ja antaa pikkuisen vaan haukkua. Huoh. Tinka armas käyttäytyi loistavasti. Edin kanssa pitää vielä ohituksia treenata. Ihmisten ohitukset meni mallikkaasti, samoin parin hyvin hallinnassa olevan koiran. Ja joo, jospa aloittaisi ne juoksutreenit jossain vähän syrjemmällä. Vaan kun oli pakko päästä juoksemaan!
Treenattukin on. Seuraaminen on minusta hyvällä mallilla. Nyt sitä apparia vaan jostain saalistamaan, että nähdään miten vinossa oikeasti kuljetaan. Kahden patukan kuljetus onnistuu jo hyvin. Tänään Edi nappasi puolivahingossa kapulan suuhunsa, kantoi sitä ympäriinsä ja minun hirmuisten kehujen saattelemana toi sen vielä käteenkin. Kapula äkkiä autoon ja koiralle mahdottomat riekkumiset palkaksi. Voi kai sen oppia noinkin helposti? ...vai voiko...jokuhan tässä varmaan alkaa ihan pian menemään mönkään...
Ratsailla olen ehtinyt käydä melko useasti ja voi pojat. On se ope vaan taitava. Jos ikinä olen itse jossain asiassa noin hyvä, niin otan sen ammatikseni. Oman kropan hallinta alkaa olla sitä luokkaa, että pystyn jo vihjesanoista muokkaamaan asioita oikeaan suuntaan. Mitenhän käy, kun ei niitä vihjesanoja kukaan kentän laidalta huutele... Ollaan nimittäin muuttamassa tuohon lähitallille. Matkaa sinne on siis hurja yksi kilometri. Toivottavasti se tarkoittaa, että käyn ratsailla entistä useammin. Ja toivottavasti saan open jollain houkuteltua tunninpitoon tänne "meillekin".
Mutta nyt. Päivityksiä lisää lähiaikoin kuvien kera. We are back.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti