Ja...hyppää!!!

Eikös se ole niin, että kuvat kertovat enemmän kuin sanat? Noniin...meinaan kuitenkin vähän selittää. Entisenä aitajuoksina kaikki estetyyppiset ratkaisut lajina kuin lajina ovat minusta varsin hauskoja, jos niistä voi hyppiä yli itse. Agilityssä, sen kerran kun olen sitä kokeillut, törmään itselleni tyypilliseen pulmaan. Sen sijaan, että ohjaisin koiran esteelle, silmät innosta kiiluen suunnitelen radat itselleni hyviksi hypätä. Eihän se sitten oikein toimi. Katsojilla on hauskaa.

Tässä eräänä päivänä Vohvelin toisen puolen harjaaja sanoi, että nyt mennään hyppäämään. Niin mentiin. Kamera oli mukana. Näette allaolevassa kuvassa, kuinka pystyn myös hevosen selästä suorittamaan hypyn itse.

Herääkin kysymys, kumpi tässä nyt oikein hyppää ja on enemmän innoissaan asiasta? Tässä muutama muu kuva, jossa olen ilmeisesti yrittänyt antaa myös hevosen hypätä. 

Hetkittäin yhteistyö kavioeläimen kanssa sujuu melko mallikkaasti. Nyt olen opettelemassa kärsivällisyyttä ja pyrkimässä siihen, että takapuoli pysyy penkissä, kädet vakaina ja antaisin Vohvelille mahdollisuuden suorittaa sen mitä pyydän. Jalustimet nappasin yhden pidemmäksi, saa nähdä mitä siitä tulee... Tallille on tulossa valmentaja (ihanaa!!) ja tallin pitäjä on pari kertaa ratsastanut Vohvelilla. Sen jälkeen herra hevonen on melko ojennuksessa ja laukkatyöskentely on kehittynyt tosi paljon. Tästä on ihan jees jatkaa kukkahattuilua.