Pimeetä menoa

Pienillä onnekkailla sattumilla, jonkinlaisilla järjestelyillä ja melko aikaisilla heräämisillä saa jotakin tehtyä. Koirat aamulla puolentunnin ulkoilulle metsään, pimeään metsään. Juokseminen sula mahdottomuus, kun metsässä juoksee ojaan ja tiellä monttuihin vaikka kuinka olisi halogeeni otsassa sen sarven sijaan.

Herra V on saanut uuden ystävän tallilla ja se tuo yhden vapaaillan arkeen. Ja monta lisälihasta Vlle. Tosin, sitä se ei ehkä itse vielä osaa arvostaa. Joku päivä ehkä. Sitten kun se pärjää tallin orille ylämäkeen laukatessa. Sitä joutuu ehkä odottamaan hetken.

Tenttiin lukua ennen unen voittoa. Tai mahdollisesti kaapista huutavan suklaalevyn äänekästä kutsua. Suklaata ei kannata pilata tenttikirjoilla.

Jos on oikein nopea ja laittaa kaiken valmiiksi, niin ennenkuin käy Bn hakemassa hoidosta ehtii hyvin tehdä naapurin pellolle jäljen ja vieläpä ajaakin sen. Ja jos tarve vaatii, niin ehtii käydä tunnin kentällä ratsailla tai 45 min maastossa - ennenkuin tulee pimeää.

Jokseenkin tämä pimeys vie kyllä energiaa. Urheilusta ulkona tulee haasteellista väärällä tapaa. Kuuden aikaan on jo keskiyön valot. D vitamiinia kuluu purkkikaupalla. Talvihousujen polvet kuluu puhki, kun lumi ei ole töyssyjä pehmentämässä ja kevyemmän housut on liian vähän. Ja talvivaate on liian paljon. Pukeutuminenkin on siis jonkinasteisesti pulmallista.

Minun piti kyetä kannustamaan tällä itseäni, mutta toisin taisi käydä. Hetken olen jo miettinyt kirjoittamista, enkä ole päässyt otsikointia pidemmälle. "Valo voittaa - ensi vuonna" "Karhu nukkuu, karhu nukkuu...EIPÄS nukukaan!" "Voiko D-vitamiinia piikittää suoraan lihakseen?" "Kaamosväsymys, käyttäjän kokemuksia" "Kuinka monta yötä on vielä jouluun?" "Onko vielä pitkä matka lumiaikaan?" "Rahattomuuden sietämätön keveys"

Ihan pimeetä menoa.

jk. Tosiasiahan on, että pimeys ei sinällään haittaa. Se haittaa, että ei näe mitään.