Jatkuvasti jotain pientä säätöä. Ei mitään isoa, mutta juuri sen verran, että koko ajan on pinnisteltävä. Sitten teet rentouttavan kupillisen kuumaa kaakaota ja kaadat sen pitkin pöytiä. Tai heräät yöllä siihen, kun koira kusee lattialle. Mies pomppaa ylös kiukkuisena kuin ampiainen (ja syystä) ja itse et jaksa siihen reagoida. "Semmoista se, sitä sattuu, siivotaan aamulla". Koira parka yritti herättää, mutta kun ei jaksa nousta ylös niin ei jaksa. EPEK. (=ei pysty, ei kykene)
Ne perhanan hanat vuotaa edelleen. Toisaalta, jos ne joka kerta käytön jälkeen säätää kohdilleen, niin eivät vuoda. Ei vaan joka kerta muista. Pikkuvikoja. Helposti korjattavissa...? Not.
Työpaikka aiheuttaa hengenahdistusta, fyysisesti. Sisäilmapulmia. Miellyttävää lenkkeillä keuhkojen huutaessa hoosiannaa. Sekin asia etenee, hitaasti mutta varmasti. Liian hitaasti, jos ajatellaan mitä tuhoa se nopeassa ajassakin voi aiheuttaa. Jos oikein herkistyy, niin sisätilassa rupeaa pyörryttämään. Se johtuu siitä, että elimistö yrittää sanoa "juokse ja pakene, henkesi edestä!". Käsky tulee jostain selkäytimestä asti. Vielä en ole siinä kuosissa, enkä kyllä siihen suostukaan. Hetki pitää vielä sietää. Jospa asiat nyt etenisi ilman suurempia henkilövahinkoja.
Kaikenlaista. Pientä. Pitkin syksyä, jos jotain vikaa. Auton vuosihuollosta tuli viesti :"Soittele. Muutama juttu pitää korjata ennen katsastusta." Pala kurkussa huoltoon, että nyt se skoda kuolee ja minä jään orvoksi. Onneksi ei ihan niin isosta asiasta kyse. Rahanmenoa se tietää, mutta auto jää henkiin. Se on minulle hyvinkin rakas. Enkä vaihtaisi edelleenkään sitä traktoriin, kuten samainen huoltomies viime syksynä ehdotti. Miten niin se näyttää siltä, että ajelen metsäteillä, enkä pese/siivoa sitä kuin kerran vuodessa, autossa on koiratreenikamat ja ratsastusvehkeet ja pienen miehen polkupyörä ja hiekkalelut ja ja ja.
Vakuutusihmisten mielestä oli ihan ok, että muuttivat laskutusjaksoja ja ero kuukausimaksujen välillä voi olla huimat 800 euroa. Ihan ok. Semmoista se kuulemma on. Ensi vuonna tasaantuu. Silloinhan se lohduttaakin. Heihei veronpalautukset. Ensi vuodesta ei ole vielä saatavilla mitään suunnitelmia. Eikä niitä kuulema saakaan. Jospa taitaa yhtiö vaihtua. Kai jossain saa suunnitelmat siitä, mitä joutuu maksamaan. Pakko saada. Jos haluu antaa.
Jos ei jotain hyvääkin. Vohvelsson on kunnostautunut maastoilemalla kuskiensa kanssa ihan itsekseen. Ihan laukkaakin humputeltu. Se on kuulkaas iso saavutus se. Ja koiratreenit on loistavia.
Kaikenlaista pikkuvikaa siis. Ikäköhän se tekee tehtävänsä. Fysiikka ei ala hajoamaan (jos nyt tuota keuhkojen jonkinasteista ahtaumaa ei lasketa), mutta muuten elon pikkuasiat on vähän vinossa.
Onneksi tärkeimmät asiat on hyvin. Ja parhaat asiat on hyvin. Nyt vaan jatketaan sietämistä vielä jonkun aikaa. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa ja muuta suomalaisen sisun ilmentymiä hokien. "Hop, hop, hop..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti