Jäätä. Kohta ei sitäkään. Nimeksi lunta, kohta ei sitäkään. Joulu meni. Kesää odotellaan. Siinä ne tärkeimmät.
Herra V on ahkeroinut maastoilemalla, juuri muualle ei pääse. Siitäpä ei sen enempää. Paitsi että ollaan menossa Häkkisen Eerikan valkkaan, jee!
Tinka on saavuttanut ultimaattisen karvanpituuden ja näyttää todella, todella hullunkuriselta! Tällä kelillä ei haittaisi, vaikka sen nyppisikin. Vaan kun ei tiedä mitä uusi vuosi tuo tullessaa.
Edi on haaveillut sisätottista, ulos kun ei juurikaan ole menemistä treenimielessä. Ollaan otettu työ alle kapulan pito sekä sivulle tulo. Tuloksena mustelmat varpaissa, kun kapula ei pysynytkään odotetulla tavalla hampaiden välissä. Sivulle tulo takakautta vaatii minulta vielä aikamoisia akrobaattisia suorituksia, mutta siitä se lähtee. Maahanmeno on nyt vakiintunut tietylle tasolle, ou jea. Istuminen ja seisominen on ok. Kunhan päästään ulos, niin voidaan kokeilla vauhtia treeniin. Ja aloittaa sitten taas alusta. Postiivista ajattelua.
Ilmoittauduin juuri Skogsterin Mian seminaariin, jihaa. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn että päästään harjoituskoirakoksi.
Olis kiva kun olis lunta. Tai sulaisi nuo loputkin pellolta pois. Pääsisi ajamaan jälkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti