Rajalla: Lohikäärmehevonen

Herra V on saanut uuden ystävän, jälleen. Hienoa. Ystävä on kovin herkkäkätinen ja tykkää, kun V osaa pysähtyä niin näppärästi pienillä avuilla. Hih, minusta se pysähtyy vähän liiankin helposti :).

Pari viikkoa meni pelkästään maastoillessa kun kenttä oli aivan jäässä. Nyt on päästy kentällekin ja valkkaan! KäytiinVn ja "puoliomistajaystävän" kanssa Häkkisen Eerikan opissa. Valkka sinällään ei jännittänyt, vaan matka sinne, purku, lastaus ja matka takaisin. Meinaan, että ajoin itse kopin tuntemattomaan paikkaan ja purut yms. tapahtui pimeässä.

Vaan kuulkaas, niin se vaan Vohveli pienestä, parin minuutin tärinästä huolimatta, käyttäytyi kuin hevonen. Ei mitään pulmaa! Ensimmäisen tunnin tamma oli tosin niiiiin vastustamaton, että sen perään piti toisella tunnilla hirnahdella useampaankin otteeseen. Pöljä.

Eerikalla treenattiin, kuinkas muutenkaan, istuntaa. Korjattiin ensin yläkroppa tasapainoon ja sitten istuinluut sivusuunnassa symmetriseksi. Ärsyttävää, että noita virheitä ei itse huomaa ja korjaa. Kentällä pitää siis olla joku kysymässä että "kumpi istuinluu tuntuu enemmän?" ja kun siihen hyvinkin nopeasti asiaa sen kummemin ajattelematta osaan vastata että vasen ja ohje kuuluu että "jospa sitten polkaiset satulaa himpun vasemmalle ja yrität löytää sen oikeakin istuinluun". Siis tuotahan en ole ikinä kuullut, puuh. Mutta hevonen kulki varsin kauniisti ja minä osasin lopputunnin itse korjata asentoa kun sen meni väärin. Nyt kun tuon saman sitten muistaa yksin ratsastaessa. Oli kyllä mukavaa, kun ammattilainen korjaa asentoa siellä selässä. Ihan huippua.

Lohikäärmehevonen.

Leudon alkutalven jälkeen nämä -17 asteen pakkaset tuntuu tervetulleilta. Ja kun kenttäkin on kunnossa, niin mikäs tässä hevostellessa. Ravi ja käynti erilaisilla kiemuroilla ja väistöillä tuntuu menevän pienen lämmittelyn jälkeen ihan ok. Omaa asentoa pitää raviväistöissä vielä työstää, Vohveli kyllä tekee. Se vaan on ihan hirmuisen tarkka siitä, että ne istuinluut ja pohkeet sojottaa oikeaan suuntaan. Ja hyvä niin. Eipähän pääse lepsuilemaan. Laukassa muoto löytyy hetkittäin. Siinä V on todella tarkka ulkoavuista ja sisäjalan rentoudesta. Kun saan ne hetkellisesti edes toimimaan, laukkakin pyöristyy muutamaksi askeleeksi. Tässä kyllä vika on selkeästi omassa asennossa, en jaksa ylläpitää oikeaa lihasrentoutta oikeassa asennossa vielä kovinkaan kauan. Sitä siis treenataan.