Noniin, olen siis onnistunut saamaan Edin sopivaan vireeseen hommiin lähdettäessä, nyt vaan opetellaan paremmin käyttämään sitä. Siinä oli suurena apuan Skogsterin Mian semma ja treenikaveri, joka osaa laittaa asiat käytäntöönkin.
Seminaarista jäi mileen parhaiten äänenkäyttö kehuessa (tapoja oli neljä, joita en tietenkään enää muista...rauhoittava, viettä nostava, jännitettä luova ja ja...) sekä kieltäminen siten että sen passivoi tai aktivoi koiraa. Siinä sitä sitten onkin opettelemista. Tällä hetkellä eniten harjoittelen tuota jännitteen ylläpitoa äänellä, se toimii ihan sikahyvin - jos siinä onnistuu.
Esim. Edi tulee himpun liian kauas luoksetulossa. Jätän sen juuri siihen kohtaan istumaan (ehkä 20 - 2 cm minusta), luon jännitteen omalla keholla, annan käskyn, luon jännitteen kehulla, palkkaan. Kun itse siinä onnistuin, niin Edi oivalsi asian tosi nopeasti. Voisin kuvitella, että kahden viikon treenillä pääsee jo aika pitkälle.
Toinen mieleen jäänyt asia on leikin ja etenkin irrottamisen tärkeys. Jos koira ei irrota patukasta ja siitä pitää sen kanssa keskustella, ehtii viettitaso laskea ennen suoritusta ja koira lähtee toimimaan väärässä mielentilassa. Semmassa ajattelin, että onpa hyvä kun meillä ei ole tuota pulmaa! Kotona innoissaan treenaamaan ja hei - meillä on irrotuspulma. Tai ei se vielä mikään iso pulma ole, mutta sellainen, johon pitää nyt heti puuttua.
Onneksi Edi on ihan loistava treenattava, se jaksaa, jaksaa ja jaksaa. Ja sittenkin vielä jaksaa. Ja vaikka minä mokaan, niin se vaan tekee. Irrotusta siis treenataan sujuvaksi ihan erillisenä treeninä.
Seuraamisessa Edi edistää n. 5 - 10 cm. En halua sen edistävän yhtään, joten sitä hiotaan yhden askeleen tekniikalla sekä vasemmalle tehdyillä jyrkillä 90 asteen askelilla. Siis periaatteessa harjoitellaan takapään käyttöä. Hihnapakotteesta ei ole Edin kanssa mitä apua, ellei sitä kisko ihan sikana, joten sitä en käytä. Käytän ääntä ja palkatta jäämistä ja yritän kouluttaa niin, että pakotetta ei tarvita. Siis luoda tilanteita, joissa koira ei voi muuta kuin onnistua. Melko haastavaa.
Patukan siirsin takataskusta vasempaan käteen ja sieltä ujutan sen takaisin taskuun kun käännökset alkavat sujumaan.
Kapulan pitoa treenataan jo ulkona ja siinä erityisesti tiukkaa otetta ja ei luovuttamista. Koiraparka. Mahtaa olla kohta ihan sekaisin.
Jääviä olen päässyt treenaamaan ulkona, mutta nyt on seuraamisesta jäävien treenaaminen jäissä kunnes seuraaminen on parempaa.
Kivaa!!! Viime viikolla sain vasemman nimettömän turpoamaan melko isoksi treenin takia ja nyt sitten oikean käden keskari on käyttökelvoton. Ou jeah. :)
Jospa valoisan ajan lisääntyessä saisi pari videotakin aikaiseksi. Niin ja halliinkin olen pääsemässä treenaamaan. Tämä tästä BH kokeeksi jossain vaiheessa muotoutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti