Äänenkäyttöä

Mian semmasta kimpoutuneena olen opetellut äänensävyjen, lähinnä kehujen, kautta toimimista normilenkeillä. Esim. luoksetulossa, hihnakävelyssä, EI käskyn jälkeen kehussa jne. On se muuten vaikeeta....mutta toimii, kun osuu kohilleen. Aika usein tulee vielä vaan huudettua äkäisesti ja unohdettua kahut. Niinkuin sillon kun hirvi pyyhältää polu yli juuri nenän edestä ja eräskin eläin pinkoo melko reippaasti sen perään.

Erityisen hyvin äänellä pelaaminen tuntuu toimivan saalisviettin hallintaa ennaltaehkäsevästi eli autotien laidalla. Jos ehdin kehua ja mahdollisesti palkata vielä lelulla ENNEN saalisvietin täyteen käyntiin hyrähtämistä, niin Edi osaa olla hihnassa varsin mallikkaasti. Ja niin, Tinka ei siis tee mitään. Sille sanotaan, että "elä kehtaa" ja siinä se odottaa. On se aika ihana semmoisena kuin se on.

Tässä pari kuvaa tämänpäivän lenkin varrelta. Lunta on vielä jonkinverran, tosin aurinkopaikat on sulia. Ja minä poltin ehkä naamani. Ei ole todellista... Alan olla sitä mieltä, että isken koirille vetovaljaat niskaan ja vedätän niillä itseni Mustavaaran rinnettä ylös. Puuh ja puuh. Vatsa alkaa kohta olla oikeasti edessä. Tosin, eipä nuo polut (alla oleva kuva) ihan selkeitä ole ja jos noilla jaksaa jalkaa nostaa toisen eteen niin kai se yksi ylämäki menee myös.