lauantai 10. toukokuuta 2014

Edistystä

Edi on ottanut TAAS aimo askeleen eteenpäin tottiksessa. Jotain tekemistä lie sillä, että olin viikonlopun Suonenjoella treenaamassa...

Jäljellä häntä tuli ylös koipien välistä ihan noin vain. Ei oikeastaan tehty mitään eri tavalla. Minua vaan jännitti ehkä enemmän kun oli ihmisiä seuraamassa. Ja Edi oli kerännyt painetta autossa olemalla. Jospa sama vire säilyy nyt kotonakin. Jälkipellot on jo käyty katsomassa.

Nouto on edennyt siihen vaiheeseen, että voi jättää Edin istumaan, kapula eteen ja siitä käskystä kapula suuhun ja minun eteen istumaan. Harjoitellaan vielä tiukempaa pitoa plus kapulan nopeaa nappaamista. Tuossa nopeassa se aina onnistuu puremaan kieleensä, toivon, että oppisi olemaan purematta. Ei ole kiva kun kieli aina pikkuisen veressä

Seuraamisessa hinkaan 5 sentin edistämistä pois ja se tuntuu olevan ihan hyvään suuntaan menossa. Sain tosin palautetta, että seuraaminen näyttää ihan makealta eikä tuosta edistämisestä kannata välittää. Minkäs teet kun ei sisu anna periksi, vaan pitää hioa. Sivulletulo on nopea, tarkkuutta lisää. Vasemmalle käännökset on hienoja, oikealla käännöksiä pitää treenata. Täyskäännöksessä tahdon edin kiertävän taka ja se on itselle ihan uusi juttu. Tein siis alkuun 360 asteen käännöksiä 180 asteen sijaan. Ups. Edi älysi asian huomattavasti nopeammin kuin minä, mikä sinällään ei ole kovin yllättävää.

Hypyt on aloitettu, apurimojen kanssa. Jos patukka ei ole näkyvillä, Edi hyppää hyvin. Patukalle tulee vähän kiire ja silloin kolisee. Eli palkka piilossa ja pikkuhiljaa nostetaan korkeutta.

Paikallaoloa on treenattu erilaisilla häiriöillä ja sitä vaan pitää tehdä lisää ja lisää ja lisää. Mitään suurta pulmaa ei vielä ole ollut, mutta oma ajatus on saada paikallaolo todella varmaksi, ettei itse tarvitse sitä jännätä kisoissa. Onhan tässä nyt sitten puoli vuotta aikaa sitä treenata, kun ei varmaan kohta enää muuhun taivu.

Edi alkaa nyt älytä, että vatsaa pitää vähän väistää. Se tulee kyllä syliin, mutta kevyesti ja tosi ylös. Se on myös ruvennut nuuhkimaan minun valtavaa jumbomahaa ihan eri tavalla ja onpa se pari kertaa ottanut oikein mojovan iskun nenäänsä. Olisi hauska tietää mitä se oikein miettii. Tinka taas pitää asiaa kovinkin selkeästi normaalina, eikä sen kummemmin siihen reagoi. Oikein Tinkamaista toimintaa.

Mutta siis, hommat etenee. Treeni jatkuu. Kuvaa ja videota EHKÄ tulossa. Saa nähdä.

Kuva takapihalta.




Kuva on jo useamman vuoden vanha, mutta kuvastaa vallan mainiosti minun ja Tinkan suhdetta. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti