Höyhenenkevyttä laukkaa

Mikä kavioeläin!!! Valkka (Virpi Hassinen) ratsasti Vohvelilla viikolla ja aika eleettömästi laittoi hevosen toimimaan ja pehmeäksi. Kommenttina, että "eihän se ole ollenkaan niin laiska miltä näyttää, sehän melkein villiintyy". Tallinpitäjä kävi ratsailla tänään ja katsos vaan, V toimi melkein kuin kone. Laukassa sellaista väistönnäköistä sivuttaisjuttua, jonka nimeä en tiedä (ammattilainen asialla), ravissa harjoiteltiin reipasta lisäystä ja yleisesti ottaen V toimi mukavan pehmeästi, oli yhteistyökykyinen ja jaksoi jokseenkin sujuvasti kantaa itse itsensä. Eikä kipuillut kentän vieressä olevia tynnyreitä. Jeah! Tästä se taas etenee.

Oma ratsastus siis tällä hetkellä ihan vaan tukevaa käyntiä. Ylös pääsen kyllä, mutta se laskeutuminen...Ensin jalat pois jalustimista, sitten odotellaan että oikean jalan kramppi häviää, ohjat melko pitkälle kaulalle, oikean jalan nosto käsien avulla Vn kaulan yli, varmistus että takki tai mikään ei ota kiinni mihinkään ja sitten mahdollisimma pienellä tömähdyksellä alas selästä takertumatta ohjiin käsillä tai jaloilla. Uskomatonta mutta totta, V seisoo paikallaa ihan täysin kärsivällisenä kaikesta säädöstä huolimatta. Se ei vielä kertaakaan ole edes säpsähtänyt tätä "tulen alas selästä melko omituisesti" rituaalia. Ehkä se kuitenkin on sitä mieltä, että parempi kun tulen alas enkä jää sinne satulaan yhtään pidemmäksi aikaa.

Ja hei, kohta pääsee syöttelemään vihreää ruohoa! Jipii!

Kuva parin vuoden takaa, laitumelta. Kohta sinne taas pääsee.