Edistää

Long time ja niin edelleen, mutta ei selityksiä. Ihan vaan kuulumisia. Koirista ensin. Ja jos aloitetaan Edistä.

Edin kanssa aloiteltiin suojelua, jei! Ehdittiin käydä kaksi treeniä ja sitten oli luustokuvaus ja sittenpä en enää mennäkään puruihin. Pitkään se ilo kestikin. Rangassa ei ole vielä muutoksia, mutta Edillä on välimuotoinen lanneristinikama( http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI38170/12&R= ) joka ei vielä ole aiheuttanut esim. spondyloosia, mutta voi sen tehdä. En siis ota riskiä suojelusta, vaan keskitymme pk-lajeihin. Niissä tietysti hypyt arveluttaa, mutta joo...Edi tekee sellaisia hyppyjä luonnostaan, että menee se niissä rikki jos on mennäkseen. En siis murehdi sitä asiaa. Aluksi asia tuntui kyllä aika masentavalta, mutta toisaalta, sellaista se näiden eläinten kanssa on. Nyt vaan sitten pidetään Edi hyvässä lihaskunnossa ja juoksutetaan paljon vapaana, eli toimitaan niinkuin tähänkin asit. No problemos. Joo, paitsi että vetotreeniä sen kanssa ei nyt tehdä, ihan vaan vahinkojen välttämiseksi.

Tottista ei olla kauheasti treenattu, sattuneesta syystä. Tämä valtaisa vatsani estää jo melko tärkeitä asioita, niinkuin patukalla palkkaamisen, nopeat reaktiot, kyykistymisen ja muita treenin kannalta oleellisia asioita. Jälkeä ja esineruutua on tehty sitten senkin edestä ja vieläpä mielestäni hyvällä menestyksellä! Oltiin holskujen jälkileirillä Joensuussa ja siellä saatii peltojälkeen hyvät ohjeet, joita on nyt toteutettu:
- koiralta otetaan säätö ja häsellys pois pakotteella
- pakotteen pitää olla tarpeeksi vaikuttava, jotta sitä ei tarvitse tehdä monesti
- nameja epäsäännöllisesti, mutta harventaen koko ajan
- jälkeä pidennetään jatkuvasti, joka treenikerralla
- kulmat koira oppii helposti, kun osaa ajaa askel kerrallaan jälkeä
- koska jäljellä vaaditaan tarkkaa työtä, Edi paineistuu (häntä ihan kopien välissä), annetaan lopuksi pallo suuhun ja paien purkautuu (ei siis leikitä, Edi saa vain kantaa lelua)
Näitä seuraamalla Edi tekee mielestäni todella mallikelpoista, rauhallista jälkeä. Myös jäljelle lähetys on rauhoittunut.

Esineruudun aloitin siten, että tallasin alueen, laitoin koiran kiini puuhun, vein esineen hetsaamatta ruutuun (niin että Edi näki sen), irrotin Edin, otin hallintaan ja laskin esineelle. Sinne meni ja kolme esinettä toi niin että hupsis vaan. Öööh.... Seuraavassa treenissä kävin heittelemässä esineitä metsään tallaamattomalle alueelle, kävin Edin autosta ja lähdettiin kävelemään. Edi tiesi tarkalleen mitä tekee ja kävi poimimassa esineet minulle. Palkka on makkaraa. Että joskus voi asian opettaminen olla näinkin helppoa! Hämmentävää.

Uimassa on myös käyty ja se tuntuu sopivan Edille paremmin kuin hyvin. Pikkaisen minua aina epäilyttää, että Edi katoaa jonnekin ihmisten luo ja onnistuu kastelemaan kaikki iloisesti syliin hyppien, mutta onneksi niin ei vielä ole käynyt. Ja minkäs se sille tekee, että ihmiset on sen mielestä niin ihania? Ihme tyyppi...

Nyt sitten odotellaan henkilömäärän lisäystä ihmispuolelle ja katsotaan miten Edi siihen suhtautuu. Mahtaako kiljuva ja huutava lapsenpoikanen olla yhtä ihana kuin isommat ihmiset...