Ja niinhän siinä kävi, että vaivaton ja terve hevonen muuttui yhdessä viikossa Laukaalle kuskattavaksi leikkauspotilaaksi. Lyhyesti: Vohveli alkoi oireilemaan takajalkojaan ja oikean takasen kintereeseen tuli nestettä. Joensuussa kuvissa paljastui molemmista takakintereistä isot irtopalat, jotka piti leikkauksella irrottaa. Laukaalle saatiin (kiitos kakkoskuskin) aika jo neljän päivän varoitusjajalla ja niinhän se käytettiin leikattavana ja nyt toivutaan kotitallilla koppihoidossa. Tuloksena irtopalojen lisäksi oikeassa takakintereessä laaja rustovaurio, jonka oireellisuudesta tai oireettomuudesta käytössä ei vielä ole tietoa. Selviää ajan kanssa.
Harmittaa. Jonkinverran. Ei niinkään rahanmeno tai se, että sieltä jotain löytyy, vaan se, että sitä ei ole huomattu aikaisemmin. Olisi ehkä vältytty tuolta rustovauriolta. Mutta toisaalta, mistäs sen olisi voinut huomata? Kun ei nämä eläimet puhu.
Vohveli on varmasti maailman paras ja hoitomyönteisin potilas! Se saa neljä kertaa päivässä pienen määrän heinää, kerran kivennäiset (joo, ihan se syö ne pelkästään, ilman kauroja, nuolee vielä ruokakupinkin ihan puhtaaksi...) ja siinäpä se. Paino pyritään pitämään alhaalla ja jopa, jos mahdollista, tiputtamaankin joitakin kymmeniä kiloja. Helpottaisi toipumista. Tehtiin nimittäin kakkoskuskin kanssa tietoinen riski, kun annettiin Vn olla laitsalla ihan vapaalla heinällä koko alkukesä. Huolimatta viidestä liikuntakerrasta viikossa, maha alkoi jo kivasti pullistella :)
Pikkuhiljaa toipuminen toivottavasti etenee. Nyt näyttää (kohta viikko leikkauksesta) ihan hyvältä. Onneksi, ONNEKSI, on tuo kakkoskuski/puoliomistaja/"vuokraaja"/henkinentuki/ ja pari muutakin Vn faniklubiin kuuluvaa (esim. oma mies ja kakkoskuskin mies, tallitoverit) jotka eivät pienestä säikähdä ja ovat valmiita käyttämään omaa aikaansa Vn hyvinvoinnin eteen. En minä muuten mitenkään ehtisi ja osaisi (kohta en myöskään pystyisi) kaikkea tekemään. Vaan ehkä Vohveli herttaisella, humoristisella luonteellaan saa ihmiset tekemään asioita itsensä eteen, ilman että se tuntuu kenestäkään liian vaativalta. Ja kyllähän se on aivan mainio, eikä siitä mitenkään voi olla pitämättä. Se on sellainen terapiaharrastushevonen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti