Edi on kuitenkin päässyt ilmaisemaan keppejä, useastikin. Muutaman kerran jo ihan hyvällä menestyksellä. Sisällä ja omalla nurmikolla se ilmaisee kepit mukavasti menemällä kepin luona maahan. Jonkinverran vielä säheltää, nappaa keppiä suuhun, viskelee sitä jne., mutta alkusäädön jälkeen ihan mallikasta toimintaa.
Kepit on viety jäljelle ja ajattelin, että laitan ruokapurkit keppien alle, Edi menee kauniisti maahan ja yhdessä RAUHALLISESTI avataan se ruokapurkki. Ja sitten jatketaan. Ei ihan....Edi syöksyy maahan, repii purkin säpäleiksi, syö ruuan ja jatkaa jäljen ajamista ennenkuin minä ehdin sanoa että olipas hieno ilmaisu. Joo...ei ihan noin. No, uusi yritys. Appari mukana hervottoman ruokapurkkisäkillisen kanssa ja 12 keppiä janaan. Ensimmäisillä kepeillä ilmaisu oli mitä oli, keskikepeillä tuijotti apparia, mutta hurraa!!!! pari viimeisetä keppiä meni erittäin hyvin: tarkkaa jäljen ajoa, löysällä hihnalla maahan, Edi tuijottaa keppiä, minä palkaan ja sitten rauhassa jatketaan jälkeä. Näin siis edetään ja ennen lumen lopullista tuloa ilmaisut pitäisi olla siinä kunnossa, että ensi kesänä sen puolesta päästään kisoihin. Nyt jo jännittää.
Tinka on kyllä rakas. Sillä aikaa kun Edi elämöi noiden pienten risujen parissa, Tinka näytti tältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti