torstai 9. lokakuuta 2014

Juoksemaan, juoksemaan, joka aamu sännätään...

Aivan karmeaa on tuo juokseminen. Ihan perseestä. Jokapaikkaan sattuu, tisseihinkin. Ja sattuu vielä seuraavana päivänäkin. Hengitys ei kulje. Oma takki ei mahdu päälle. Hanskat on liian paksut. Pipo kiristää. Ja sinne vaan on mentävä. Koirat tykkää...

Olen siis aloittanut urheilun synnytyksen jälkeen. Yeah. Juokseminen on tosi raskasta ja yritän vältellä sitä parhaani mukaan.  Ja jos välttelen juoksemista, niin sitten pakotan itseni metsään ja mäkeen kävelemään. Kyllä kai tämä tästä jossain vaiheessa helpottaa. Ja sen verran masokisti olen, että oikeasti ihan kyllä nautin siitä....

Tässä pari kuvaa lenkki"polulta". Saapi tulla mukaan! :D

Tästä se lähtee...


  Tämän hakkuuauokon läpi hipsitään.



Jä tätä siis ylös ja alas...


Kannustaja :)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti