Katsoppas, kun ei aina suju. Joskus pitää tehdä töitä tosi paljon enemmän ja joskus vähemmän. Ja kaikki meistä eivät osaa kaikkea, eikä ole tarkoituskaan. Kun vaan tekee sen minkä osaa, niin hyvin kuin osaa, niin siinäpä se. Asioilla on tapana järjestyä. Ja aikuisella miehellä on aina lusikallinen p..kaa housuissa. Onneksi en ole aikuinen, enkä mies.
Että näin täällä nyt menee - sekavasti. Uskon lujasti ja kovasti, että tämä joululoma parantaa tämän tavattoman levottomuuden, jota ystävällinen pomoni kuvasi adhd oireiluksi. Minä sanoisin, että se on väsymystä, kaukokaipuuta ja vakavasti otettava häiriintynyt persoonallisuuteni joka vain oikuttelee. Se ei aina malta pysyä tahdissa ja sillä on ihan oma mieli. Ja mistä muka tietää? Siitä että levottomuus iskee yllättävissä paikoissa, siitä että pitäisi päästä "jonnekin", ihan sama minne, mutta ei tänne. Ja että maailma näyttää vallattoman huvittavalta. Voi ihmettä. Tähän yleensä auttaa rankaa fyysinen rasitus tai useamman päivän kaatokänni, eikä kumpaankaan juuri nyt ole mahdollisuutta. Sääli lähimmäisiä. Yrittää ymmärtää. Joulu ja kaikkea. Juu nou.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti