Edi ja Tinka olivat mukana yökylässä meidän porukoilla. Samoin kuin veljen perhe kolmen alle 5 v. lapsen kanssa. Ja se meni hienosti. Tinkan kanssa en mitään pulmia odottanutkaan, mutta meidän E. Sillä on vauhtia ja intoa sen verran kiitettävästi, että oletin jotain tapahtuvan. Vaan ei, hienosti meni. Olen Tinkan kanssa treenannut kaikki lapset olemaan a) nostamatta käsiään b) huitomatta ja kirkumatta c) sanomaan EI todella kovasti ja sitä tarkoittaen ja se näytti toimivan myös Edin kohdalla. Jopa pikkuruinen 2 v joka välttämättä tahtoi nähdä koiran kaulassa olevan värivalon, sai ei käskyllä kätensä valoon kiinni. Siis Edin kaulassa olevaan valoon. Ja siis pikkuruinen mies ei juuri muuta sano kuin ei ja joo - mutta ne tulevatkin sitten tosi napakasti. Minusta se oli hieno saavutus molemmilta enkä oikein tiennyt kumpaa kehuisin enemmän. Toki pieni vaaratilanteita syntyi, etenkin kun ruokaa oli tarjolla kiitettävästi ja sitä kannettiin edestakaisin ja tokihan siellä pitää vähän käydä hyppelemässä kantajien niskaan, mutta naarmuilta/kaatumisilta/ruuan salaperäiseltä katoamiselta vältyttiin. Viimeksi veljeni kadotti salaatin (!!) leipänsä päältä (Edi...) joten tällä kertaa myös hän vartioi ruokaansa tarkemmin. :) Kissa on kyllä aikalailla hankala tapaus...
Edin kanssa on käyty kapungilla käppäilemässä. Se oli mielenkiintoista, sillä muistan miten jännittyneenä menin sinne Tinkan kanssa ensimmäistä kertaa. Ja Tinkahan tapansa mukaan ei tehnyt mitään erityistä vaan oli rento, reipas ja täysin välinpitämätön kaupungilla olevaa liikennettä kohtaan. Edi taas...näkee kaiken, kuulee kaiken, reagoi kaikkeen. Mutta ei pahalla tapaa. Edi ei pelännyt mitään ja käveli alustalla kuin alustalla. Ei lähtenyt pyörien tai muiden ajoneuvojen perään. Yritti käydä moikkaamassa paria ihmistä. Vähän arasteli isoa oransseihin haalareihin pukeutunutta ihmisjoukkoa. Toisten koirien ohitus on se mikä tulee teettämään töitä. Tosin sekin oli jo toisella kerralla huomattavasti parempaa.
Ensimmäisellä kerralla Edi haukkui karvat pystyssä muut koirat. Minä kävelin reippaasti ohi koira hihnassa roikkuen ja kehuin kun haukku ja säätö loppui. Kertaalleen pidin "puhuttelun" nostamalla Edin naaman omani korkeudelle. Se riitti. Seuraavalla kerralla kontakti löytyi jo huomattavasti paremmin. Tehtiin myös tottista kadulla rukkasen kanssa ja oikeasti, Edi pystyi tosi hienosti keskittymään huolimatta pyöräilijöistä ja juoksijoista.
Sillä lailla Tinka ja Edi on kyllä erilaisia, että ei Tinkalla ikinä ole ollut pulmia kontaktin kanssa jos se tietää että minulla on jossain ruokaa. Tinka pystyy myös rentoutumaan paikassa kuin paikassa ja käy heti pötkölleen. Se on kyllä ihan loistava ensimmäinen koira. <3
Nyt, oikeesti. Tuo lapsi voisi nukahtaa. Minä tahdon alakertaan syömään suklaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti