Niin, ratsastamassa on käyty. Ja kovasti pohdittu, että mikä on kun satula ensimmäisen 15 minuutin aikana on kääntynyt osoittamaan kohti kentän laitaa sen sijaan, että se olisi siinä missä pitää. Ja kyllä liioittelen, ei siihen mene kuin 10 minuuttia ja satula on ihan päin pohjetta. Vasenta pohjetta. Tai oikeastaan vasenta reittä. Ja oikea polvi osoittaa kohti etuhampaita, ratsastajan siis.
Jos pitää taivuttaa ulospäin, niin silloin asento on sen verran valmiiksi tukeva, että satula pysyy melko keskellä, mutta annas olla kun siirrytään vaikkapa, noh, ihan mihin tahansa muuhun hommaan, niin jopas irtoaa.
Tässä on kyllä lievää edistymistä havaittavissa ja kavioeläin kulki varsin mallikkaasta käyntiä (huoh...) ja pikkupätkiä raviakin. Laukka oli, noh, kyllä me laukattiin. Pohkeenväistössä V muistutti lähinnä sitä muotoa minkä saa kun ottaa kiinni hiuksesta ja vetää sitä kynsien välissä. Semmoista kiharaa. Se, siis pohkeenväistö, lienee siis talven teema. Keväällä mennään jo jotenkuten oikeinpäin sitä(kin).
Edi the eläin on julistanut sodan kaikkea talon ulkopuolista elämää vastaan, eli meillä haukutaan. Ei tulla tähän taloon ihan tietämättä. Eikä painella lelujen nappia ilman pientä murinaa. Tai vaihdeta puhelimen soittoääntä sitä ensin Edille kertomatta. Pöhinäikä. Onneksi äänet loppuu pyytämällä ja toisaalta - minusta taloon tulijat saa ensin haukkuakin, ellen minä heitä ohjaa sisään. Tinkan ilme on kyllä näkemisen arvoinen kun Edi nostaa meteliä. Se on ihan että "...daiju...siellä mitään ole...mikä tota vaivaa? Tule jo pois sieltä. Huokaus."
Ollaan harjoiteltu patukalla palkkausta istumisissa, maahanmenoissa ja sivulletulossa. Mielenkiintoista. Todella. Tuntuu ihan uudelta aluevaltaukselta, kun Tinka on toiminut niin eri tavalla.
Projekti alakerta edistyy. Nyt on jätevesipömpeli suoristettu ja putket vedetty. Sisätilojen suunnitelmat on tooosi hienot. Jonna Röynä (http://www.jonnaroyna.com/) tekee suunnitelmat ja Laatukarjalasta (http://laatukarjala.fi/etusivu/) Eero hoitaa asioita kokonaisuudessaan. Mielenkiintoista. Varsinkin kun minun ja Rn näkemykset joissain kohtaa eroavat melkoisesti (lue: paljon, tosi paljon) toisistaan. Taktisesti jätän kääntämättä ne kohdat englanniksi, mitkä tahdon hoitaa ihan vain itse. Tiedän, tuhmaa. Mutta en minä muutenkaan joululahjoja saa. Ja sitäpaitsi, R kuitenkin tykkää siitä mitä minä päätän. Hänen vain pitää ensiksi ämpyillä ja esittää sellaisia kommentteja kuin että "uunihan voi hyvin jäädä tuollaiseksi" - joo, ei voi tai että "ledivalot ovat tulevaisuuden ratkaisu, ne vain sattuvat maksamaan miljoonia juuri nyt, mutta ajattelin, että voisimme kokeilla". Joo, ei voida. Minä haluan rempata myös alakerran vessan ja niitä ledivaloja, joita pitäisi käyttää KAUKOSÄÄTIMELLÄ, ei todellakaan tarvita juuri nyt. Monta hilpeää hetkeä olemme viettäneet suunnitelmien äärellä.
Jospa se kuvakone käynnistyisi, niin saisin parit kuvat laitettua. Nyt aioin mennä täyttämään Bn joulukalenterin ja ehkä napata pari palaa suklaata. Pari vain. Muutaman. Jos nyt yritän olla syömättä koko levyä. Tai ainakin juon paljon vettä jos syön koko levyn. Ja menen huomenna pitkälle lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti