Meillä on siis talossa remontti. Koko alakerta uusiutuu. Vielä viikko kotona oloa ja sitten kolmeksi viikoksi jonnekin, en tiedä, nimiseen paikkaan. Jospa se huomenna selviäisi sekin. Laitan kuvia kunhan remppa valmistuu, nyt näytää melko karulta.
Ratsaille menin sillä asenteella, että oikeaan jalkaan sattuu. Ilmeisesti psoaslihaksesta lähtevät jutut tuonne reiteenpäin ovat jumissa. Jalkaa voi venytellä, joo, jos saat sen itse rentona kääntymään ensin sisäänpäin 45 astetta ja sitten vedettyä taaksepäin. Ei onnistu yksin ei. Ope veti jalkaa asentoon ensin ennen ratsaille menoa ja sitten vielä ratsailla kahteen otteeseen. Selkeästi alkaa oikea paikka löystymään, mutta itse en sitä saa tehtyä. Jonkinverran ärsyttävää. CR (centered riding) antaa onneksi tilaa juuri tälle mitä tarvitsen, eli ratsastan kentällä ympyröitä eri suuntiin ja yritän pitää kropan kasassa. Ei näytä ulkopuolisen silmiin juuri miltään, mutta believe me, toimii. Vohveli on herttainen. Se vaan on niin hellyttävä. Tänään ei ollut edes sapelihammastiikereitä nurkissa, vaan mentiin ihan reippaasti ilman säikkyjä.
Meidän lenkkimaastoon on vedetty ladut ja minä päätin etten kulje niitä pitkin. Olen siis tallannut polun metsään, jotta voidaan käydä ulkoilemassa hätyyttämättä hiihtäjiä. Edi on nimittäin osoittanut heräävää kiinnostusta autoja ja muutenkin liikkuvia juttuja kohtaan. Sitä ei ollut ollenkaan kun se oli pentu, joten nyt sitten ryhdytään hommiin asian kanssa. Tänäänkin törötettiin tienlaidassa vahtimassa autoja, vaan eihän niitä täällä korvessa kulje. Tällä hetkellä uskoo vielä ei käskyä, mutta näkee miten mieli tekee juosta perään. Tämä siis työn alla, viikolla cityyn autoja tuijottamaan. Jännä kyllä, että tätä ennen ei ole ollut saalisefektiä oikeastaan missään liikkuvassa, vasta nyt.
Seuraaminen on mielestäni ihan mukavassa vaiheessa. Istuminen saisi olla nopeampaa ja sitä olen treenannut kulkemalla takaperin ja auttamalla kädellä. Tuntuu toimivan, mutta ei tarpeeksi. Esineitä ei Edi minulle tuo, mutta paperinpaloja, sementtiä, vessapaperia, pahvia - niitä sitäkin enemmän. Olen siis alkanut yhdistää esineennostokäskyä spontaaniin roskien tuomiseen. Kai sitä voi niinkin koiraa kouluttaa. Luoksetulossa Edi saisi tulla lähemmäs, siihen en vielä ole löytänyt toimivaa konstia. Olen ilmoittautunut Skogsterin Mian kurssille ja toivon, että pääsen harjoituskoirakoksi. Mia on ihan guru, ihanaa päästä katsomaan hänen työskentelyään!
Tinka ja Edi ovat mainioita lenkillä. Tinka kulkee ihan omia polkujaan Edistä juurikaan välittämättä. Edi puolestaan kulkee Tinkan polkuja, Tinkan yli hyppien.
Joskus hyppy ei ihan onnistu toivotutta tavalla. Kuvassa näkyy miten lumi vain pöllyää Edin osuessa ohi kohteesta (=Tinkasta).
On ne vaan herttaisia koiria. Oikein odotan, että saan Edille valjaat ja päästään Tinkan ja Edin kanssa juoksemaan. Vähän voi olla oma kunto hakusessa. Melko nopeasti nimittäin etenevät molemmat.
Loppuun vielä Edi ja Edin ilme. Miten se voikin kaiken riekkumisen ja Tinkan repimisen jälkeen näyttää noin viattomalta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti