Koirat täyttää tilan, jotkut henkisesti ja toiset fyysisesti. Meillä Tinka on sellainen erikoinen otus, että se ei tee suurta numeroa itsestään, se vaan on. Mutta jos se on poissa, niin talo on ihan mahdottoman tyhjä, talo kaikuu entistä enemmän. Eikä se johdu ainoastaan siitä, että sen massiivinen karvakerros vaimentaa ääntä ja sen poissaollessa äänet jotenkin kertaantuisivat. Tinka vain osaa olla läsnä. Se ei hilaudu jalan viereen, eikä syliin, eikä oikein rapsutettavaksikaan. Mies sanoi hyvin pohtiessaan Tinkan ja Edin eroa, että Tinka ei oikeastaan enää ole edes koira. Se on vähän sellainen koiran ja ihmisenmielen välimuoto, mennikäinen, henkielävä.
Edi taas, no joo. Se on läsnä fyysisesti, koko ajan ja joka paikassa. Vessassa, keittiössä, makkarissa, suihkussa, pöydän alla, tuolilla, sohvalla, leikkipaikalla, eteisessä, kengissä, kassissa, roskiksessa, pöydällä. Uteliaisuuttaan ja varmaan myöskin vilpittömästi halusta olla läsnä joka hetki. Se siis painaa nyt 23 kg ja on n. 58 cm korkea, omasta mielestään juuri sopiva istumaan sylissä, tassut molemmilla olkapäillä ja otsa otsaa vasten. Varsin hellyttävää. Paitsi sitten kun käyt sohvalle pötkölleen ja tämä varsin hellyttävä otus, varsin hellyttävästi, salamannopeasti ja äänettömästi istahtaa pötköttäjän päälle ja käy siihen sitten makaamaan. Miten se ehtiikään tehdä sen niin nopeasti, että edes minä en kerkiä reagoimaan? Siinäpä sitten pötkötät. Luulen, että osa Rumban sielusta on matkannut Ediin asumaan tai muuten vain opettanut sille kuinka ihmisten vieressä ollaan.
Olen pyrkinyt antamaan eläimille omaa aikaa, jotta treenit edistyisi. Eilen kävimme sitten Edin kanssa kävelyllä. Hihnassa. Hyvä että käytiin. Käydään varmaan useammankin kerran. Sen verran virkeää menoa oli se. Toisten koirien ohittaminen oli jo huomattavasti helpompaa kuin viimeksi. Ihmiset oli tosi kivoja ja koska minä en laskenut haistelemaan niin sitten Edson pomppi sellaisia "kuono korvassa" pomppuja. Vastaatulijat kääntyivät useampaan otteeseen katsomaan, sillä se on oikeasti korkea se hyppy mihin Edi pystyy. Mielenkiintoista. Tinka sai laatuaikaa poikien kanssa, eli olla ulkona ja syödä luuta ilman jatkuvaa härkkäystä.
Toivotaan viikonlopulle kaunista ilmaa, että saan pari kuvaa napsittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti