Kerran keskiviikkona

Olipa kerran keskiviikko. Täysikuu killotti öisellä taivaalla. Minua ei nukuttanut. Tai oikeastaan - minua nukutti, mutta täysikuu esti tehokkaasti aikeeni käydä nukkumaan. Ja ei, en ole ihmissusi. Joskus toivon että olisin. Mutta en nyt. Nyt olisi mukava nukkua. Koskapa se ei hetkeen tule onnistumaan, kirjoittelen aikani kuluksi mitä sattuu ja mihin ja kenen vika se mahdollisesti on.

Juoksutreenit tälle kuulle on tehty, olen siis raahannut itseni metsään kirmailemaan. Tein todella järkevän ja tehokkaan treenin. Ottaen huomioon, että en flunssan takia päässyt juoksemaan pariin viikkon, vähempikin riuhtoutuminen olisi varmaan riittänyt. Alkuverraksi juoksin jyrkkää alamäkeä noin puoli kilometriä. Pikkuinen huili ja sitten noin kilometri 70% tehoilla (eli niin kovaa kuin tukehtumatta onnistui). Pikkuinen huili ja sitten 45 minuutin aikana useita 1 min - 2 min pätkiä tuolla samalla tukehtumismetodilla. Loppuun se jyrkkä alamäki nyt siis ylämäkenä. Kahdessa osassa ja kovasti puuskuttaen.

Ei venyttelyä. Tai jäähdyttelyä. Ne ihan nössöjä.

Kuten huomaatte, olen treenannut ennenkin. Niin järkevän oloista settiä että. Jos olisin mies, niin tuolta se näyttäisi...öööh...näyttääköhän se kuitenkin tuolta vaikka nainen olenkin...? Däm.

Kuva lainattu netistä.