Syksy on ihan hurjan kaunista aikaa. Kuvailin aikani kuluksi lehtiä ja kiviä. En siis jaksanut lähteä juoksulenkille ja kameralaukku selässä eliminoi juoksumahdollisuuden. Seliseli.
Tämä ei ole hyvä kuva aiheesta, mutta kertoo asian. Tänä syksynä puut ovat ruskautuneet hauskasti latvasta alkaen.
Ihanan pieni ruskapuu!! Huomaa vieressä puoliksi syöty käpy. Pieni on kaunista.
Tämä on fossiloitunut valaanpää. Meidän takametsässä.
Raitakivi.
Ajan virtaa vanhassa puussa.
Kiven pinta.
Tämä oli hieno! Minusta se näyttää ihan jonkinlaiselta fossiililta. Siinä on nokka ja pienet jalat ja mikä tahansa se onkin, se juoksee hurjaa vauhtia karkuun.
Susi? Njääh...Tinka.
Tänä kesänä pihalla kasvoi kukkiakin. Tosin osa niistä varsin kummallisissa paikoissa...Edi nimittäin osallistui viime syksynä istutustalkoisiin... :)
Tämä vaahtera on ihan pieni vielä. Ehkä jonain päivänä se on iso ja vahva ja jaksaa kantaa linnunpöntön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti