Mielenkiintoinen termi, kuulin sen aamulla radiosta. Satuin kuuntelemaan radioita "vain toisella korvalla", joten en tarkkaan tiedä mistä siinä puhuttiin. Minä meinaan kuitenkin olla mielenterveysleipoja viikonloppuna. Minulla on nimittäin synttärit. Täytän vuosia, paljon vuosia. Ou jeah.
Ehdotin suklaakakun leipomista, mutta B totesi leipovansa kakun isän kanssa. Sankari ei kuulema leivo. Ehdotin R:lle, että voi tehdä kakun - myös hän sanoi asian olevan hoidossa. Epäilen, että leipomistaidoissani on jotain vikaa, kun ei meinaa kakku kelvata. Onneksi ystävä sentään pyysi leipomaan kakun, että voi tulla teelle sitä syömään. En tosin ole varma uskaltaako ystävä tulla enää ikinä uudestaan. Viime kerralla osoitimme B:n kanssa loistavia käytöstapoja nauramalla niin että jogurtti lensi pöydälle. Ai että mikä nauratti? Kun R sanoo mister Bean äänellä että "bottom". Ja sitten B sanoo. Ja sitten minä sanon. Ystävä ei suostunut sanomaan. Nyt ystävä oli päivittänyt FB sivulle, että "evoluution umpikuja". Epäilen vahvasti, että se viittaa tapahtumiin meidän iltapalapöydässä. Itse lisäisin siihen että "jalostuksen hedelmä".
Lepoa kuitenkin meinaan. Käyn ostamassa ainakin suklaata. Siitä ajattelin jotain väkrätä. Suklaa on siitä kivaa, että jos vaikka se mu osio ei onnistu, niin aina voi syödä sen suklaan. Ja suklaahan on tunnetusti hyväksi mielenterveydelle. Olen siis mielenterveysleipoja. Koskapa olen hyvinkin hyveellinen, niin ajattelin, että kakku voisi olla kovinkin syntinen. Teen siis ehkä tätä. Toivon, että se sitten näyttää ihanalta, vaikka todellisuus voi olla hiukan erilainen. Kyllä se ainakin maistuu suklaalta. ...tai voi olla että ei maistu. Tämä on tätä. Kun ei kaikki ole ihan niin justiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti