"En vittu varmaan väistä."

Tänä syksynä on tapahtunut kaikenlaista ja taitaa vaan tapahtua edelleen. Sellaisia asioita, jotka pakottaa jopa minut - ikilapsen - kasvamaan aikuisten oikeasti aikuiseksi. Jonkinverran on kasvukipuja. Ottaa voimille. Tuntuu vanhalta. Ehkä joku ikäkriisi? Tai täysikuu pitänyt hereillä pari viimeistä yötä ja nyt väsyttää? Jokatapauksessa, tuttu oli laittanut kuvan koirastaan juoksemassa keppi suussa kohti omia luovutusikäisiä pentujaan, maaninen ilme silmissään, alla otsikko "en vittu varmaan väistä" ja kappas vaan, tunnistin itseni siitä kuvasta. Puuh.

Onneksi on nuo ihmispojat joilta ei lopu energia ja ilo. Pienempi kiljaisi tänään kahvilassa "Look, very small lady! Can you see? She is VERY SMALL!" kun pienikokoinen ihminen käveli ikkunan ohi. Onneksi oli se ikkuna siinä välissä. Ei olisi saanut nauraa, minua nauratti. Isompi kävi katsomassa mitä tuhoa ollaan tehty metsässä ja kysyi, että onko hän nähnyt majan, jonka väsäsimme paalinarujen ja havujen avulla parin isomman puun alle. Ja joo, oli kuulemma nähnyt ja hieno on ja näytti kädellä siihen suuntaan missä oli majaa ollut katsomassa. Paitsi että se maja oli kaksi metriä hänen selkänsä takana. Ei olisi saanut nauraa, minua nauratti. Pitsapaikassa pieni mies meni leikkialueelle ja minä vein takit jo pöydän luo. Kuulin kuinka pienempi mies sanoi isommalle minua osoittaen: "Lets go eat where that lady is." Isompi siihen melko kuuluvalla äänellä, myös minua osoittaen: "Do you think you should spend more time with him?" Ja joo, ei olisi kai saanut nauraa.

Meillä kävi myös taloa katsomassa arkkitehti sekä lämmitysalanasiantuntija. Olipas se. Jotkut putket on liian pieniä, toisia ei ole tarpeeksi, yksiä putkia ei ole ollenkaan, parit on jäänyt eristämättä, useita on sijoitettu väärään paikkaan ja muutamista ei ole hajua onko niitä vai eikö niitä ole. Ja täällä kuulemma on sellainen tuoksu, että ilmanvaihto ei toimi kunnolla. Jos toimii ollenkaan. Lämmityskulut saadaan pienenemään noin 25 % ainakin, jos saadaan asiat pelaamaan kunnolla. Ja ilmanvaihto saadaan kuntoon kun asennetaan kokonaan uudet systeemit. Ja se sitten maksaa. Paljon. Huonossa tapauksessa tosi paljon. Niin paljon, että saattaa jopa harmittaa. Mutta tehtävä se on. Tulossa siis parin kuukauden remppa ja saa nähdä mitä kaikkea siinä selviää. Tämä on sellainen arvoitusten talo. Jos vaikka nyt saadaan selville missä se suihkulähteen paikka on.

Tassueläimet on kovin hiljaisia, saivat hyvät treenit tänään. Isompi juoksi poikein mukana pyörälenkillä ja me Edin kanssa suhteiltiin metsässä. Mukava, kun saa aikaa olla yhden koiran kanssa välillä. Voi vaikka se luoksetulokin vahvistua...

Kuulkaas nyt sitten, vastuu on sitten ihan lukijalla (=Tarulla) kun täällä vierailee. Ei kannata ottaa kaikkea ihan vakavasti. Oikeesti kaikki on ihan ok. Joskus vaan ei ole.

Ihme muuten, tänä syksynä ei ole kaukokaipuu ehtinyt vielä nakertaa, ehkä sekin vielä ehtii. Siihen asti mennään täysillä ja en vittu varmaan väistä. Tuli mitä tuli.