Mikä rentous?

Otsikosta voi jo päätellä, että olen käynyt ratsailla. Ja yrittänyt olla rentona, jännittämättä kaikkia lihaksia joita minulla vielä on jäljellä. Ja melko surkeasti epäonnistunut siinä, ainakin oikean jalan osalta. Tunti alkoi sillä, että olin myöhässä. Ja kuolaimet olivat liittoutuneet minua vastaan ja siis kiemurrelleet itsensä väärinpäin suitsiin. Miten lie sekin mahdollista, omilta jäljiltäni kaikki kamat. Ammattilainen asialla.

Satulaan päästyä, piti siellä riekkua ylös ja alas, kallistella puolelta toisella ja niin, sitä ennen irrotella lonkkia. Nostaa polvi ylös (onnistui, nouseehan se kun pistää nousemaan, kele), kääntää jalka sivulle (mitä ..tua, minne sivulle, jalka liikkui ehkä kaksi senttiä ja sekin on liioittelua) ja sitten vielä kääntää jalkaa kantapäästä taaksepäin (joo, tämä jees, kun vaan runttaa menemään). Ihan mahdoton tehtävä tuo sivulle kääntäminen, ei mitään toivoa saada sitä koipea irtoamaan. Kaikesta huolimatta tuolla jumppaamisella oli kohtalokkaat seuraukset ja sain koivet oikeaan asentoon (jos hevonen pysyi liikkumatta ja ope piti kiinni nilkasta). Ja sitten käyntiin ja asennon etsintää. Se voisi näyttää tältä:
asento löytyi! sekunniksi, mieletöntä mutkuamista, puolelta toiselle heijaamista, jalkojen ravistelua (4 minuuttia), asento löytyi! kolmen askeleen verran ja taas etsitään. Ja sitten polkaistaan satulaa vasemmalle. Ja taas etsitään. Ja yritetään rentoutua.

Haastavaa ja nyt siis mennään käyntiä. Entäs kun ravataan? Laukasta puhumattakaan? Mutta tiedän, näillä treeneillä laatu askelluksessa säilyy ja sitä kautta meistä tulee tosi hieno ratsukko. :)

Rentous, oikea lihastonus, hengittäminen. Jospa niillä kokeilisi seuraavaa kertaa piristää. Tässä vielä kuva kesäVohvelista. (Ja sen mahasta.)