Ja nyt siis ihan oikeasti, ei vertauskuvallisesti.
Vohveli kantoi minut melko tyynen rauhallisesti sellaiseen x asentoon asetettujen esteiden yli. Parhaimmillaan niitä oli neljä peräkkäin ja siis niin, että esteiden välissä ei laukattu väliaskelia. Miksikä sitä nyt sitten sanotaankaan. Mutta siis pois ei pääse kuin hyppäämällä. Minun tasapaino ei vielä(kään) ole ihan tasallaan, joten V kaartoi tyylikkäästi kohti vasenta laitaa. Että yksi este lisää ja olisimme olleet tolpassa. Vaan hyvin teki eläin, ihan niinkuin selässäolija sanoi. Vähän (!!) kyllä jännitti. Ensi viikolla pääsen toivottavasti vähän useammin ratsaille.
Edi on tehnyt loistavaa työtä jäljellä. Se oikeasti tietää jo nyt, että mitä ollaan tekemässä kun otan sen autosta pois. Vaikka siis takana on vasta max. 15 jälkeä. Eilen onnistuin ajamaan jäljen niin, että se näytti jo lähes taitavalta myös minun osalta. Hyvin eläin keskittyy. Tehtiin tottista tallin pihalla ja huolimatta häiriöstä, perusasento oli oikein miellyttävä ja kontakti napsahti paikalleen sujuvasti. Mainiota. Omaa äänenkäyttöä pitää vielä treenata. Se ei ole niin sujuvaa kuin toivoisin. Tinka on nauttinut lenkkeilystä poikien kanssa. Sen silmistä näkee, että pikkuisenko on mukava juosta vapaana poikien pyöräillessä. Pyöräilykypärä herättää jo jonkinlaista intohimoa ja se on Tinkalta paljon se.
Omenat ovat osoittautuneet Edin intohimon kohteeksi. Se nappaa omenan suuhunsa, heitelee sitä pitkin nurmikkoa ja jahtaa sitä. eikä tietenkään tule luokse pyydettäessä, koska omena on paljon kivempi... Olemme nyt pari kertaa tästä keskustelleet ja toivoa sopii, että enää ei tarvitse. Kolinapurkki on aika jees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti