Hakataan kivestä

Olipas taas hulinaviikko. Tänään selkeästi yliväsymystä, kun kaikki meinaa naurattaa. Taas. Onneksi.

Varoitus! Jos olet sunnuntaina äänestämässä ja meinaat äänestää minua - ÄLÄ LUE TÄTÄ! Kumoat päätöksesi varmasti ja joudut miettimään valintasi uudestaan ja se on aika ärsyttävää. Tänään nauratti, eilen ei. Olin menossa kuuntelemaan vaalikeskustelua kyläkoulumme asioista ja ajattelin mennä sinne ihan vain kuuntelemaan ja kyselemään. Luulin tilaisuuden alkavan kuudelta ja sitä ennen paikallaolijoiden muuten vain keskustelevan aiheesta. Sain 15 minuuttia ennen lähtöä puhelun, jossa minua pyydettiin osallistumaan puolueen edustajana klo 18 alkavaan tenttaukseen ja kyllä, lupauduin, vastoin parempaa tietoani. Koululle siis.

Astun sisään, otan takin pois ja olen juuri istuutumassa muiden 30 ihmisen seuraksi, kun edessäoleva tapahtuman juontaja toivottaa minut tervetulleeksi eteen istumaan. Aha. Jaa-a. Pahoittelen myöhästymistäni (ja mietin, että mistä ihmeestä olen myöhässä) ja istuudun eteen muiden ehdokkaiden kanssa. Minua pyydetään esittäytymään ja meinaa puskea paniikkia kun en muista minkä puolueen listoilla olen. K-kirjaimella se alkoi, joten mumisen jotain k alkuista ja katson anovasti puheenjohtajaan, että hän kysyisi jotain helpomaa. Kyselläänhän sitä, kaikkea veroprosentin nostamisesta omiin intresseihini ehdokkaana. Vastaukseni ovat varsin poliittisia ja korrektisti ympäripyöreitä. Ihan niinkuin silmänikin. Näytin taatusti vakuuttavalta.

Tästä selvittyäni ja muiden siirtyessä kahville, piilouduin takanurkaan ja ryhdyin räpläämään puhelintani. Tosi tärkeää ja tosi tärkeän näköisenä: "R, I am sorry, I will be later than I thougth." Vastaus tuli pian: "I am sorry for you. :)" Thanks. Kävin pahoitelemassa järjestäjille myöhästymistäni ja kerroin selitykseksi etten ollut tiennyt olevani osallinen ennenkuin 15 minuuttia ennen saapumistani. Olin kuulemma tiennyt jo aiemmin - olin vastannut jotain sähköpostilla ja kieltäytynyt antamasta puhelinnumeroa niin järjestäjät eivät voineet olla minuun paremmin yhteydessä. Pahoittelin sitäkin ja ajattelin, että on syynsä, miksi R usein ajattelee että en pidä ihmisistä. Tämän jälkeen pakenin juttelemaan ainoan ihmisen kanssa jonka tilaisuudessa tunsin. Onneksi Saana oli siellä.

Toinen tilaisuus oli sitten sitäkin mielenkiintoisempi. Jokaisesta puolueesta oli edustaja ja istuimme rivissä ja minä ensin vastausvuorossa. Joka kysymykseen. Paitsi en yhteen. Ja ensin piti taas esitellä itsensä. Muut miettivät kuumeisesti jotain hienoa kerrottavaa uraltaan, minä että minkä helvatan puolueen listoilla olinkaan. K-kirjaimella se alkoi. Vastaukseni olivat taas melko poliittisia. "Mistä rahoja tulisi leikata, jos ei kerta nosteta veroja tai leikata sivistystoimesta?"Katsoin kovin myötämielisesti kysyjään ja totesin murheellisena, että jostainhan niitä pitää leikata. Sain vastaukseksi tyytyväistä pään nyökintää. Kyllä minä niistä kouluasioista osaisin keskustella, mutta ne muut jutut...huoh.

Lopuksi saimme pitää minuutin mittaisen loppupuheenvuoron, jossa oli tarkoitus kehua itseään ja puoluetta ja suhtautumista kyläkouluhin. Olin, tietenkin, ensimmäisenä tulessa. Kävelin ihmisten eteen ja totesin vakavana että ensin kuunnellaan ja sitten toimitaan. Käännyin kannoillani ja istuuduin takaisin tuolilleni. Mitä minä oikein ajattelin? Sen kun tietäisi.

Rumban tilanne, valtava määrä työtä, R:n työkiireet ja ihan vain normaalielämä ovat tällä viikolla vieneet mehut oikein mukavasti. Tassueläimet ovat saanet lenkkejä ja pikkutreeniä mutta ei mitään mainittavaa. Kavioeläin pääsee liikenteeseen huomenna.

Joku sanoo, että "olo ihan kuin jäitä polttelis". Samaa mieltä. Tosin oppilaan lausuma tiivistää tämän viikon myös oikein hyvin vaikka ei minulla kiveksiä olekaan. Että hakataan kivestä.