Miten onkaan helppoa arvostella toisia, varsinkin pikaruokapaikoissa. Ei sillä, että arvostelua usein harrastaisin - aina vain kun olen julkisilla paikoilla. Ja siis sehän ei ole enää nykyisin usein. On se muuten aika vapauttavaakin, vaikka törkeää toimintaa onkin. Mutta hei, oikeasti! Kuka pukeutuu päästä varpaisiin vaaleanpunaiseen ja mikä kauhistuttavinta, pukee myös lapsensa samoin. Ja aivan varmaan lapsen nimi oli joku "Myrsky" tai "Uipi", että lapsen sukupuolta ei voi päätellä nimestä ja lapsi saa itse päättää mihin kastiin kuuluu kunhan kasvaa isoksi. Tästä voisi päätellä, että minulla on jotain värejä vastaan, mutta ei, kyse ei ole siitä. Ehkä vaalenapunaisen kohdalla kyse voi olla siitäkin, mutta se ei juuri nyt ole merkittävää. Voisi myös ajatella, että kannatan perinteistä sukupuoliroolitusta, mutta tähän minut tuntevat voivat sitten todeta tämän ajatuksen olevan täysin päätön. Kannatan sukupuolia, en niitä rooleja. Kyse ei siis ole siitäkään. Minusta on vain kiva tehdä tätä sala-arvostelua. Nyt se siis muuttui jo sala-arvosteluksi. Ilmeisesti alitajuntani tiedostaa, että toisten arvostelu on väärin ja yrittää lieventää asiaa.
Killitin siis kaikki asiakkaita samalla kun sain huomattavan hyvää palvelua tilatessani ruokaa. Tilauksen tekeminen ei ollutkaan niin yksinkertaista näin perjantai iltapäivänä, vaan mongersin ties mitä käsittämättömyyksiä myyjälle, joka tulkkasi ne suomeksi ja löi kassaan. Kiitos siitä. Pöytään kävellessä tuijotin tiukasti eteenpäin, sillä paikka oli täynnä viikonloppulomalle lähteneitä sotilaita. Miten ihmeessä ne ajattelee, että kaikki naiset ovat heistä niiiiiin kiinnostuneita? Ja siis ei enää meikäläisen ikäluokka tietenkään, vaan ne nuoremmat. Eräskin, tuskin minua pidempi poju käveli aivan omistajan elkein toisen asiakkaan ohi, sellaisen leidin, että tämä poju olisi mahtunut kävelemään suorana tytön ojennetun käden ali. Käteväähän se toki on, mutta oikeasti...? Toisaalta, Risto-Matti Ratian ja Anu "en muistan" suhdekin on mielestäni varsin epäsuhta, joten kai se on mahdollista.
Ja entäs siten se annoksen tilaaminen! "Ottaisin ranskalaiset." Siis ihan vaan pelkät ranskalaiset!! Niillähän sitä elää ja lihakset kasvaa ja palautuu. "Mikäs hintaero on pienten ja normaalien välillä?" Oikeasti, jos meinaa ottaa ranskalaiset, niin syö sitten niitä edes kunnolla eikä närpi. "Joo, mä otan noi pienet." Eih...hyvä kun en itkenyt ja tarjonnut tälle langanlaihalle nuorelle rahaa ja pyytänyt syömään vaikka sen porkkanapussin ranskisten lisäksi. Juomistahan ei tietenkään voinut ranskalaisten kanssa ottaa ollenkaan. Ehkäpä se siideri maistuu paremmalle illalla kun on ensi näännyttänyt itsensä ja sekin mitä on syönyt on ollut ihan törkeän suolaista. Ja miltä ne nuoret näyttivätkään...ihan zombielta. Naama ihan kalpea, silmät häilyy tummina ja varsi niin laiha, että tuuli saisi kädet nosemaan ilmaan vaikka ihminen kuinka vastustelisi. SYÖKÄÄ ihmiset RUOKAA. Ja onhan se totta se toine puoli. Ei kaikkien tarvitsisi ihan niin paljon syödä "mä tilaisi vielä yhden megajättisuperpurilaisen, plussana". Huoh. Itsehän tilasin tietenkin ihan vaan kevyen wrapin ja pienen kokisen. Kotona sitten söin kolme palaa mustikkapiirakkaa ja pikkuisen maistelin suklaatakin. Sala-arvostelija on siis myös sala-syöppö.
Toisten arvostelu on jotenkin rentouttavaa. Voi ihan rauhassa unohtaa sen, että itsellä on päällä koiratreenitakki ja naapurin isännältä pihammaalle tipunut pipo, kengännauhat on sievästi solmimatta ja sukat ja paita ei todellakaan ole samanväriset. Ja entäs sitten lapsen vaatteet. Raukka jouttu kärsimään äitinsä tyylittömyydestä ja pukeutumaan siihen mitä milloinkin sattuu olemaan puhtaana tai kuivana. Kaikki kunnia siis sille vaalenapunaiselle, se oli ainakin harkittu teko. Tästä pukeutumisestakohan se johtuukin, että sotapojat ei enää vilkuile? Eiköhän se olekaan se ikäkysymys? Hmmm...
Kunhan olin päässyt yli pahimmasta ihmistenpaljousangstista ja toisten arvostelupuuskasta, tilanne oli oikeastaan aika rentouttava. B hihitteli saatuaan sokeria elimistöön ja kipitti leikkimään. Hetken kuluttua B tuli takaisin ja sanoi saaneensa kaverin "Eemeli tai Eeli tai joku Ee, saattaa olla joku poika?". Niinpä, mitäs minä sanoin siitä sukupuolettomuudesta...
Viikko lähempänä kesälomaa, aika ihanaa. Lopetin tämän viikon tunnit melko legendaarisesti kertomalla miten sanaa perse ei enää luokassa käytetä. "Tästä lähtien kukaan ei enää sano että joku henkilö, paikka, asia, tilanne tai eläin on perseestä. Kukaan ei myöskään tunge perseeseen mitään, vertauskuvallisesti, puheessa saatikka oikeasti. En myöskään halua nähdä kenenkään persettä tai kuulla, että täällä on jollekulle näytetty yleisesti tai yksityisesti persettä. Oikein kivaa viikonloppua kaikille. Voitte poistua. "
Että hyvää viikonloppua vaan kaikille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti