Treeniä ja pullamössöä

Edi ja Tinkakin löysivät itsensä tottiskentältä eilen illasta. Toki myös minä olin paikalla. Kaksi edellistä lausetta kuvastavat kyllä treenin luonnetta melko hienosti. Minua nimittäin jännitti. Sikana. Ihan uusia ihmisiä, ei mitään hajua miten he treenaavaat ja ei todellakaan tietoa siitä miten Edi käyttäytyy tilanteessa.

Oletin, että menen kentälle ja tavoitteena on pitää Edin kontakti kasassa, olla laskematta sitä kaikkien ihmisten syliin ja mahdollisesti estää hyökkäykset muiden koirien hihnaan/kaulapantaan/leluun/ruokaan. Ja taas aliarvioin koirani, huimasti. Edi osasi pitää huomion treenissä (milloin se sen on oppinut...?) vaikka se oli irti (!!!) ja kentän laidalla treenasi toinen koira, irti (!!!) sekin. Toinen koira ei tosin tehnyt mitään haukkumista, yliäänikehuja (joita minä siis tein, huoh) tai noutoja tai leikkiä. Siis aika neutraalia toimintaa. Mutta kuitenkin. Teimme seuraamista ja seuraavaksi siinä listan mukaista etenemistä:

• pidempiä pätkiä ilma palkkaa (että voidaan siis mennä jo enemmän kuin se kaksi askelta)
• nopeahkoja käännöksiä oikealle, nostaa mukavasti tunnetilaa (vaikka luulin, että Edson karkaisi suoraan kun minä menen oikealle)
• takapään käytön treeniä
• namikäsi vaihtui takaisin vasemmaksi kädeksi ja käden asennon/paikan kanssa saa olla tarkka - kotona Edi yleensä on himpun liian takana (olen antanut olla) ja nyt kun minua jännitti ja vire oli vähän erilainen, paikka olikin himpun liian edessä

Luoksetulo oli senverran vauhdikas, että sivustakatsojat olivat pelänneet käsieni puolesta. Edi nimittäin tunkee suoraan päälle, eikä kohdista intoa palkkapatukkaan. Hmmm....olisinkohan vähän korostanut laumapalkkaa...? Heh. Harjoittelemme siis vauhtia ja sen kohdentamista patukkaan.

Leikkiminen. Meni hienosti. Tehtiin irrotuksia ja jonkinverran "kiitos" sanan käyttäminen herättää hilpeyttä. Mutta hei, se toimii! Patukka on jo pikkuisen liian pieni Edille ja puruotteen syvemmäksi saamiseen tarvitaan enemmän purtavaa. Nauratti, kun yritettiin saada Ediä korjaamaan otetta patukkaan vähän syvemmäksi. Katsoppas, kun ei Edi irrota ilman käskyä. Se vaan puree. Otsasuonet pullottaen ja silmät onnesta hehkuen se vaan puree. Aika siistiä. Tässä siis isommasti purtavaa ja jatkamme samaa rataa. Ehkä, EHKÄ käydään näyttäytymässä purutreeneissäkin kevään aikana.

Säädin siis Edin kanssa ensin ja sitten (että totuus edes hieman minusta ja treenamisestani olisi erilaista, että olen jotain osannut opettaakin) kävin Tinkan autosta ja tein oppikirjan mukaista seuraamista, mielettömän hienoja maahanmenoja ja ihan mukiinmeneviä liikkeestä istumisia ja seisomisia. On se vaan ihana, ei mitään säätöä. Se vaan tekee. Tehtiin tosi pienesti ja isoilla palkoilla, ehkä noin 5 minuuttia yhteensä. Tinka oli koko ajan iloinen ja reipas, eikä hämmentynyt vaikka siihen tuli seuraaja meitä lähelle. Kivaa. Se vaan on niin herttainen näissä tilanteissa kun minä en stressaa eikä tehdä pitkään.

Eli sinne siis uudestaan.

Töissä olivat työtoverit aloittaneet hiilarittoman viikon minulle mitään kertomatta. Ryökäleet. Ostin ihan kiusaksi pullaa torstaina ja sain sitten syödä sen melkein kokonaan itse loppuun perjantaina. Öyh. Kesäksi kuntoon ja sitä rataa.