Mittatilauselämä

Noniin. En siis meinannut avautua meidän remontista, mutta nyt meinaan.

Taustatiedoksi, että talo on pohjaratkaisultaan kahdeksankulmio (kyllä, luit oikein) ja sen rakennusvaiheessa on ollut jos jonkinlaista pulmaa. Josta meillä ei siis ole muuta tietoa kuin nyt esiintulleet ongelmat. Että tänks. Ostimme The Talon valmiina, mutta siinä on ollut vaikka mitä säätöä oston jälkeen. Ja on edelleen. Tässä talossa mikään ei ole helppoa tai yksinkertaista. Jos nyt muutamia asioita mainitakseni kerron, että maalämpöpumppu oli asennettu totaalisesti väärin ja hajosi kun olin saikulla Ba tekemässä. Keskellä talvea, viikko ihan kylmänä. Vähän olis säätämistä kun ei mies puhu suomea ja oma olo ei ollut ihan se kaikista älykkäin. Ratkaisin asian huutamalla puhelimeen perkelettä ja sanomalla, että just tulee lääkäri kattomaan verenpaineet että saadaan lapsi maailmaan. Alkoi asioita tapahtua.

Tarkistuspapereissa lukee jonkun venttiilin (en muista minkä) kohdalla, että venttiili on olemassa mutta tarkistaja ei tiedä onko se sellainen kuin pitää. "Ehkä joku venäläinen venttiili." Makkarin ikkunan alla on paloportaat joo, mutta ikkuna ei aukea. Että siitä vaan tulipalon syttyessä reippaasti karatekidpotku ikkunaan, lapsi ja koirat reppariin ja eikun alas. Ja ikkuna on siis noin kolmen metrin korkeudella. Itseasiassa talossa ei mikään ikkuna aukea, joten yläkerran ikkunoiden peseminen on aika extreme homma kesäisin. Niin, ja remontin koordinaattori sekä myöhemmin sähkömies kysyivät ihan tosissaan, että onko talo päässyt läpi lopputarkistuksen. Lisäksi talo on sellaisessa paikassa, että puhelujen kuuluvuus on vähän niin ja näin. Joinain päivinä linjat ei kertakaikkiaan toimi. Tämä on enemmänkin tonttiin liittyvä asia, mutta yhtä kaikki ärsyttävä.

Muttamutta. Takapihalta on aivan huikeat näköalat. Täältä näkee Tikkamäelle asti vaikka matkaa tietä pitkin on noin 26 kilometriä. Näköala on melkein 180 astetta, jos ei enemmänkin ja se on ihan uskomattoman hieno. Matka jokapaikkaan on melko lyhyt ja lenkille lähtiessä kunto kasvaa ihan helvetisti, kun kotiinpäin tullessa on aina ihan julmettu nousu ja vastatuuli. Tämä siis, jos joskus sinne lenkille ehtii menemään. Talvella kympin latu kulkee mukavasti talon vierestä ja siitä pääsee melkein pelkkää alamäkeä laskemalla paikkaan, jossa on kahvio ja pitsaa ja josta voi soittaa kotiin "kauhean väsynyt olo, tosi rankka lenkki, tuutko hakemaan". Ei siis pidä valittaman, hyvät on lenkkimaastot.

Remontti alkoi sillä, että jätevesi"sammiot" olivat liikkuneet paikoiltaan siten, että yksi putkista oli jo irronnut. "Sammioita" ei ollut eristetty eikä tuettu tarpeeksi ja siksi ne olivat liikkuneet. Kaivurilla meni päivän sijasta neljä päivää. Keittiön kaapiston myin hyvällä hinnalla netissä ja kun mies tuli sitä hakemaan, hän ei ollut antanut rahoja josta seurasi, että minun reipas mieheni ei antanut keittiötä ja osataja siis kääntyi kannoillaan ja lähti sanaakaan sanomatta pois. Eriskummallista. Kattorakenteet olivatkin alumiinikiskoilla, joten suunitellut valaisimet olivat niihin liian painavat. Meillä on siis vaan kevyet spotit ja valaistus muuten jalkalampuilla. Toimiihan se näinkin.

Lattiasta poistettiin laattaa ja sen seurauksena se piti tietenkin hioa. Se piti hioa kahdella eri koneella kahteen eri kertaan. Ja muutama päivä ja työtunti upposi siis siihenkin. Lattian maalaus oli ihan uusi kokemus urakoitsijalle ja he olivat varmoja että se oli mennyt pieleen kun näimme sen ensikerran. Onnistuin onneksi vakuuttamaan sekä urakoitsijan että miehen lattian todellisesta luonteesta. Ja hieno siitä tulikin.

Keittiön asennus oli ihan oma lukunsa. Mukaan mahtui vääriä kaappeja, vääränkokoisia ovia, kokonaan huomiotta jäänyt suojalevy, lieden roiskesuojan tilaamatta jättäminen (mitä, oliko se muka kuvissa? argh), uuni on rosteriterästä ja mikro harjattua terästä (uunia on etsitty ja löytyihän se, pitää siis vaihtaa, emme ole käyttäneet uutta uunia/mikroa kolmeen viikkoon ja vielä pari viikkoa edessä, jotta saadaan uusi asennettua - ja siis minä huippukokkina juuri sitä uunia kaipaankin "mitä, eikö muka ole uunia, en minä huomannut, mihin sitä käytetään"), välitilan levy oli tehtaalla mennyt rikki ja tuotiin meille, melkein asennettiin ja sitten vietiinkin takaisin. Kaappien valot eivät olleetkaan upotetut mallit, joten sähköt vedettiin hiukan eri tavalla. Valitsin valaisimet katsomalla kuvia sähkömiehen kännykästä. Ja koskapa sähköt joudittiin vetämään pintavetona, reunimmaisten keittiökaappien nurkkiin tuli sähköjohdot. Eli kun ryhdyin laittamaan hyllyjä paikoilleen - ne eivät sinne tietenkään mahtuneet. Siinä vaiheessa ajattelin tehdä nuotion. En tehnyt. Soitin isille ja pyysin kylään. Sahattiin hyllyihin lovia ja jopas mahtuivat hyllyt kaappeihin.

Uusissa sohvissa on kankaassa kulumia, ne pitää viedä takaisin tehtaalle. Eteiseen ja kodinhoitohuoneeseen on vahingossa ensin tilattu pikkuisen vääränlaiset laatat ja sitten vielä asennettukin ne. Onneksi en edes itse olisi asiaa huomannut, sen verran samanlaiset ne ovat kuin ne mitä valitsimme. Tässä ihan vain muutamia asioita mainitakseni.

Voitteko kuvitella miten tämä säätö ja lisääntyneet työtunnit vaikuttavat budjettiin? Huoh.

Tänään sitten yläkerran wc pönttö ryhtyi oikkuilemaan. Ensin sitä sääti mies ja sitten minä. Olin melko varman, että mies - jonka veressä virtaa siis myös italialaista temperamenttia - ottaa vasaran ja pistää koko vessan palasiksi. Näin ei käynyt, mutta ulos mennessä mies sulatti pari metriä hankea ympäriltään pelkällä tahdonvoimalla. Mutta siis, korjausyrityksemme eivät tuottaneet toivottua tulosta. Sitten tarkistelin asioita netistä ja tietenkin - soitin isille. Isä sanoi, että kannattaa katkaista vedentulo pönttöön ja sitten aukoa ja tarkistaa tilanne. Vaan eihän meidän talossa ole pöntöissä sellaista vedenkatkaisijahommelia vaan vesi olisi pitänyt katkaista koko talosta. Ja ei, siihen en ryhtynyt. Jopa meidän isää nauratti. Ei ottanut uskoakseen, että mikään ei tässä talossa osu ihan kohdilleen.

Keittiönasentaja sanoi, että talossa ei ole yhtään suoraa seinää taikka tasaista kohtaa lattiassa. Kuulema vaikeuttaa vähän kaappien asentamista ja mittaamista muutenkin. Onneksi ei paljoa vaikeuta/viivästytä/aiheuta pulmia/ärsytä. Ja remontin koordinoija sanoi, että talon ulkoseinät ovat hyvin ja tukevasti tehty, vaikka eivät suorassa olekaan. Että perustukset on kunnossa. Sillä sitten mennään. Perustukset on kunnossa.

Jospa talo kuvaa omistajiaan. Meilläkin on perustukset vakaasti kunnossa, mutta suoria seiniä on kyllä vaikea löytää. Pientä vinoumaa ja kiertymää. On myös jonkinlaista epätasaisuuttakin huomattavissa. Ja mittausvirheitä, niinkuin että ovenkarmin yläreunasta tulee läpi niin jotta tukka hulmuaa. Lämpöeristys ihan parasta A- luokkaa. Ei siis ihan sellaista standarikamaa. Mittatilaustyötä. Vaan niinhän se on. Elämästä on tehtävä sellainen, että se sopii itselle. Vaikka se nyt sitten vaatisi aika helvetisti töitä, niin sitä standarielämää on ihan turha tällä viettitasolla hakea. Tämä on kai sitten sellaista mittatilauselämää.

Että en ihan vaipuisi epätoivoon, tässä pari kuvaa jotka pitävät toivoa yllä elämästä remontin jälkeen.

Tässä minä sitten luen kirjoja ja kirjoitan runoja kun olen tosi vanha eikä minulla ole kiire mihinkään. Saattaa hetken kestää ennenkuin tuo hetki koitaa. Sitä odotellessa.

Jos meille tulee kylään, saa takin ripustaa näin kauniiseen naulakkoon. Milloin olitkaan tulossa...?